Peruutettu päivämäärä

Lämpömittari näyttää 27 astetta. En kuitenkaan halua jättää väliin viikoittaista Pilates-tuntiani, joten hyppään töiden jälkeen pyörän selkään ja lähden salille. Liityn 10 muun naisen joukkoon nelinkontin ja lankkuasennossa. Valmistaudun henkisesti "työni loppumiseen". Olen jo sopinut tapaavani kollegani viilentävällä juomalla. Kotiin päästyäni käännän avaimen lukkoon, käyn nopeasti suihkussa, vilkaisen kännykkääni ja sitten: peruutus.

"Työskentelin liian kauan, liikaa stressiä, toinen kerta." Toki, kukapa ei olisi kokenut niin? Olet itsekin ollut tässä tilanteessa, joten kirjoitan vastauksen: "Toki, ei hätää. Toisella kertaa". Vaikka tarkoitan viestiä vilpittömästi ja ymmärrän täysin ystäväni tilanteen, tajuan, miten vatsani kiristyy. Odotin niin kovasti, että saisin päättää päivän viihtyisästi puutarhassa viileän panaché-juoman kera. Sen sijaan minua odottaa: ilta yksin. Vajoan nojatuoliin, vietän aikaa Instagramissa ja striimaan sitten muutaman jakson Netflixistä. Jotenkin kuvittelin illan olevan erilainen, eikä se myöskään tehnyt minua erityisen onnelliseksi.

Miksi ei oikeastaan? Olisin voinut istua yksin ja lukea hyvää kirjaa. Jälleen kerran huomaan, että yksin oleminen on yksinkertaisesti tila, jossa en ole vieläkään kovin hyvä. En vain ole tottunut siihen. Lapsena, jolla oli kolme sisarusta, tuskin muistan tuntia, jolloin olisin ollut täysin yksin, ja myöhemmin asuin yhteisasunnoissa, joissa oli aina jotain meneillään. Nautin siitä, että minulla oli aina joku vierelläni, kun menin ostoksille tai kävelylle. Yksinolo - ei missään nimessä!

Yksin oleminen - en tiedä & en voi?!

Vaikka maastamuutto ei koskaan ollut minulle ongelma, yksi asia johti toiseen ja muutin Sveitsiin poikaystäväni luo. Tein töitä, ilmoittauduin kuntosalille & keramiikkakurssille ja otin vastaan kunniapaikan. Siitä huolimatta oli aina aikoja, jolloin olin yksin. Täysin uutta aluetta minulle ja joskus lähes sietämätöntä. Siksi minusta on tulossa mestari harhauttamaan itseäni tästä tilasta: laitan musiikin päälle, jotta en kuule hiljaisuutta, soitan puheluja tai etsin jännittävän sarjan katsottavaksi. Ymmärrän kuitenkin, että tämä häiriötila ei yksinkertaisesti tee minua onnelliseksi, ja päätän olla tietoisempi ja nauttia seuraavista tunneista, kun olen yksin.

Miksi on tärkeää olla onnellinen yksin?

Jotta voisin vastata tähän kysymykseen sekä sinulle että minulle, lähden etsimään vastauksia. Onhan olemassa ihmisiä, jotka tuntevat näin joka päivä eivätkä vain silloin, kun asiat eivät mene niin hyvin. Coronavirus-pandemia ja kotona työskentely ovat pakottaneet meidät olemaan yksin joka päivä.

  • Yksinolo lisää itseluottamusta. Irrottaudut muiden tarpeista ja tunteista ja opit tuntemaan ja arvostamaan itseäsi paremmin. Vapautat itsesi muiden ihmisten jatkuvasta palautteesta.

  • Yksinolo kannustaa luovuuteen. Mitä minä oikeastaan haluan tehdä? Missä olen lahjakas? Näihin kysymyksiin voi vastata vain, jos käytät aktiivisesti aikaa niiden kokeilemiseen.

  • Yksinolo tekee sinusta itsenäisen. Käy yksin elokuvissa, syö ulkona, lähde kaupunkimatkalle. Asiat, jotka tekevät meidät onnellisiksi, eivät ole enää riippuvaisia muista ihmisistä.

  • Yksinolo kannustaa pohtimaan ja ajattelemaan kriittisesti. Meillä on mahdollisuus hiljentää ympärillämme oleva melu ja kuunnella omaa sisäistä ääntämme.

Yksin oleminen vs. yksinäisyys

Yksinäisyys on vain tila. Voin olla yksin toimistossa, harrastaa urheilua yksin, käydä yksin syömässä, eikä se kerro paljon mielentilastani. Yksinäisyys sen sijaan kuvaa hylätyksi tulemisen ja sisäisen tyhjyyden tunnetta. Yksinäisyyttä voi tuntea myös parisuhteessa, ryhmässä tai satojen ihmisten joukossa. Mutta miten onnistun välttämään yksinäisyyden tunteen yksin ollessani ja sen sijaan olemaan onnellinen?

5 vinkkiä, joiden avulla voit nauttia yksinolosta enemmän!

Olipa kyseessä sitten tanskalainen "hygge" (kodikas tunnelma) tai ruotsalainen/suomalainen "fika" (kahvitauko). Siinä missä muut maat ovat jo keksineet termin, me olemme edelleen ymmällämme, kun kyse on paitsi toiminnan myös siihen liittyvän elämänasenteen tarkasta määrittelystä. Eteläkorealainen "honjok" viittaa sellaisten ihmisten elämäntapaan, jotka nauttivat yksinolosta. Mutta miten se toimii?

  1. Teejotain mukavaa itsellesi: Kun tapaat ystäviäsi tai kumppanisi, suunnittelet yleensä jotain mukavaa: elokuviin, illalliselle, kävelylle. Tee sama ponnistus itsellesi & tee itsesi arvoiseksi luoda kauniita hetkiä.

  2. Aseta itsellesi tietoisia tavoitteita: Haluatko tehdä töitä itsesi eteen? Hioa luonnettasi? Lukea tietty kirja? Oppia jotain uutta? Käytä aikaasi viisaasti ja aseta itsellesi tietty tavoite.

  3. Ryhdy luovaksi: aloita askartelu tai maalaaminen, istuta vihanneksia, koristele kotiasi tai kokeile uusia reseptejä!

  4. Herkistä aistejasi: kuuntele tietoisesti metsän ääniä kävellessäsi, käytä enemmän aikaa syömiseen ja maista ja haistele yksittäisiä ainesosia. Tai tunnustele erilaisia materiaaleja puutarhanhoidossa.

  5. Teetietoisia päätöksiä: suunnittele itsellesi yksinoloaikoja äläkä näe niitä pahimpana mahdollisuutena, koska kukaan ystävistäsi ei ole juuri nyt vapaa. Vain näin voit tietoisesti odottaa näitä aikoja.

Tätä blogikirjoitusta tutkiessani ja kirjoittaessani olen tajunnut, miten paljon kauneutta yksinolossa on, sillä yksinololla on aina ollut minulle niin negatiivinen sävy. Se osoittaa minulle niin paljon arvoa, että haluan kokeilla sitä heti. Ensi viikolla suunnittelen siis aktiivista yksinäisyyttäni ilman musiikkia, kännykkää tai televisiota ja yritän odottaa sitä innolla.

Rakastan sitä, että ympärilläni on ihmisiä, jotka jo mallintavat tätä elämäntapaa minulle: Siskoni, joka viettää viikon yksin Itämeren rannalla. Ystäväni, joka nauttii yökauransa yksin ihanassa kahvilassa vanhassa kaupungissa lauantaiaamuisin. Poikaystäväni, joka ei välitä siitä, mitä muut ajattelevat istuessaan yksin ravintolassa, ja pomoni, jonka lempimelu on hiljaisuus. Entä sinä? Herätetään termi "honjok" henkiin ja nautitaan jatkossa yksinolosta!

lokakuu 26, 2023